Materiaalin valinta vaikuttaa hyvin paljon kitaran sointiväriin ja sustainiin. Yleisimpiä rungon materiaaleja ovat: mahonki, vaahtera, leppä ja saarni. Mahonkia on helppo työstää ja se antaa kitaran soinnille pehmeän sävyn. Mahonki onkin varmasti yleisin sähkökitaran runkomateriaali. Sointi on lämmin ja täyteläinen, esim. Gibsonin Les Paulit ovat tyypillisiä mahonkisoittimia. Vaahterakannella sointiin saa kirkkautta ja terävyyttä.

Runkoa ja kantta ei kannata tehdä molempia vaahterasta, sillä se on melkoisen painavaa puuta. Yleinen ratkaisu on tehdä runko mahongista ja kansi joko vaahterasta, saarnista, (loimu)koivusta tai lepästä. Saarnin ongelmana on se, että se on hyvin huokoista ja imee itseensä suuren määrän pintakäsittelymateriaalia ellei pintaa käsittele ensin pakkelilla. Leppä on taas kevyempää ja vahvaa, mutta se ei ole yhtä näyttävän näköinen. Komeinpia kansimateriaaleja ovat loimuvaahtera, linnunsilmävaahtera ja loimukoivu, mutta ne saattavat halkeilla ja kääntyillä ajan myötä.Mikäli päätät tehdä rungon mahongista, niin joudut todennäköisesti tyytymään joko Afrikan tai Espanjan mahonkiin, sillä esim alkuperäisissä Gibsoneissa käyttettyä Hondurasin mahonkia on lähes mahdotonta saada mistään.

Mahonki -nimeä käytetään useista saman tyyppisistä trooppisista puista. Laadultaan parhaana pidetään kevyehköä Hondurasinmahonkia, jonka sointi on lämmin, täyteläinen ja kantava. Se on arvostettua soitinpuuta, josta on valmistettu mm. runkoja ja kauloja Gibson Les Paul -kitaroihin. Sitä käytetään myös akustisen kitaran pohjissa ja sivuissa

Kovuudestaan huolimatta metsävaahteran puuaines on helppotyöstöistä. Höylätyt pinnat ovat kauniita ja sileitä ja niiden lakkaus-, petsaus-, värjäys- sekä kiillottamismahdollisuudet ovat mainiot.Loimu- tai linnunsilmävaahterasta saa näyttävän näköisen kannen, jonka käsittelyksi riittää pelkkä lakkaus tai vahaus. Värimuutoksia saattaa kuitenkin syntyä, jos kuiva puu joutuu kosteisiin olosuhteisiin sekä, jos se on kosketuksissa raudan, kuparin tai messingin kanssa.

Harmaaleppä on hyvä kotimainen vaihtoehto pohjois-amerikkalaiselle lepälle sähkökitaran rungoksi. Pohjois-amerikkalaista leppää (Alder) käytetään paljon sähkökitaroiden rungoissa suhteellisen keveytensä ja täyteläisen sointinsa vuoksi. Suuri osa maalattujen ja sunburst-värjättyjen Fender-kitaroiden rungoista on tehty tästä puusta.

Saarnen puuaines on helposti työstettävää kaikilla käsi- ja konekäyttöisillä puutyövälineillä.
Saarnea saadaan Euroopan lisäksi Pohjois-Amerikasta. Suosaarni (Swamp Ash, Southern Soft Ash) Pohjois-Amerikan eteläosissa kasvava suosaarni on pohjoista sukulaistaan selvästi kevyempi. Hyvä ja arvokas soitinrakennuspuu, jonka soinnissa kirkkaus ja lämpö ovat miellyttävästi tasapainossa. Tästä puusta valmistettiin useat 1950-luvun Fender -kitaroiden rungot.

Loimukoivu on näyttävä kotimainen kansimateriaali. Puusepänverstaiden jätekasasta saattaa hyvällä tuurilla tehdä löytöjä, sillä ykkösluokan puussa ei saa olla loimua. Työstäminen on melko työlästä, mutta maksaa kyllä vaivan.

Kevyehkö vaalea puu, jota käytetään sähkökitaroiden rungoissa. Lämmin, pyöreä sointi. Vaatimattoman ulkonäkönsä vuoksi lehmuksesta valmistetut rungot ovat yleensä maalattuja.

Ruusupuuta on intialaista ja brasilialaista. Brasilialainen ruusupuu on intialaista
harvinaisempaa ja arvokkaampaa. Ruusupuusta valmistetaan otelautoja, kauloja, akustisen kitaran pohjia ja sivuja sekä toisinaan sähkökitaran runkoja. Raskas puu, soinniltaan yleensä
lämpimämpi kuin vaahtera. Vaalea laatu värjätään joskus tummemmaksi ja tasaisemmaksi, että se näyttäisi arvokkaammalta.

Eebenpuu on erittäin kova ja raskas puu. Sitä on käytetty perinteisesti arvokkaiden soittimien
otelautamateriaalina. Soinniltaan se on kirkas ja puhdas. Eikä se vaadi erikoista pintakäsittelyä, joskin vaaleampia kohtia värjätään usein tummemmaksi.

Wengeä käytetään mm. sähköbassojen otelautapuuna. Se on hyvin stabiili puu, eikä
juurikaan elä tai kutistu. Se ei myöskään vaadi erikoista pintakäsittelyä.

Vielä enemmän puulajien esittelyä Veijo Rautian sivuilla.