Kitaramikrofonin valmistus
Tarkoituksena olisi esitellä yksikelaisen magneettimikrofonin valmistus kotikonstein, kuinkas muuten. ;-) Oikeastaan ainoa hankaluus on saada tarpeeksi ohutta käämilankaa. Vähittäismyynti kuulemma takkuaa ja harrastelijan budjetti.. :-( ... No, ehkäpä omia mikkejä tekeviltä soitinrakentajilta uskaltaisi kysellä...
Mikin kela siis tehdään hiuksen ohuesta käämilangasta ( yleensä 42 AWG 0,06349mm ). Mitä ohuempi lanka, sitä herkempi mikrofoni - ja kallimpi hinta.
Kierroksia kelassa on yleensä 7000 - 9000. Mitä enemmän käämiä, sitä enemmän poweria, mutta samalla saundi tummuu kierrosten myötä. Vähemmillä kierroksilla syntyy kirkkaampi soundi, mutta heikompi signaali. Kelan korkeus ja leveys vaikuttaa myös soundiin: leveä ja litteä = bassovoittoinen pehmeä soundi; kapea ja korkea = strato-tyyppinen, erottelukykyinen ja selkeä soundi. Kelan tiukkuus/löysyys on myös soundiin vaikuttava tekijä. Löysä kela tekee mikistä soundaavan, mutta se voi ruveta helposti kiertämään, jos taas yrittää liian tiukkaa, lanka katkeaa helposti. Käämin "löysyyttä" voidaan hillitä vahauksella.
Hyvälaatuisissa mikrofoneissa käytetään alnico-magneettia. Jokainen napapala on erillinen magneetti. Kotitekoisessa mikrofonissa voi aivan hyvin käyttää mitä tahansa magneettia, esim. taskulampusta tms. Keraamiset magneetit ovat jopa herkempiä ja niissä on suurempi antoteho sekä kirkkaampi soundi. Napapalat voi siis pätkiä vain jostain magnesitoituvasta metallitangosta ja varsinaiset magneettipalat kiinnitetään napapalojen alapuolelle liimalla.
Mikin ylä- ja alalevy on yleensä tehty prespaani-pahvista, koska se kestää kuumuutta. Satunnaiselle mikkitehtailijalle kelpaa mikä tahansa jäykkä pahvi tai vastaava. Käämimisessä voi käyttää esim. ruuvipenkkiin kiinnitettyä akkuporakonetta.
a) magneetit
b) kela
c) alalevy
d) magneetin reiät
e) käämin loppupää
f) johtimet
g) vedonpoistoreikä
h) käämin alkupää
i) kiinnitysreikä
j) kiinnitysreikä käämintäkonetta varten
k) ylälevy
Lets
go!
Valmista ensin levyaihiot kuvan mukaisesti. Teippaa palat yhteen ja poraa tarvittavat reiät. Poraa magneettien reiät jämptisti, niin paloja ei tarvitse liimata. Käämin ja johtimen liitoskohtaan tulevaan reikään voi napsauttaa käytetyn kielen messinkisen päätehelan.
Painele napakappaleet ylä- ja alalevyn reikiin. Tässä vaiheessa voi säätää kelan korkeuden siirtämällä levyjen etäisyyttä toisistaan ( kokemus opettaa..). Yleensä se on 11mm. Pyöräytä napojen ympärille pari kierrosta teippiä, ettei käämin ja napojen välille synny sähköistä yhteyttä.
Kiinnitä hoito porakoneeseen ja juota käämilangan pää toiseen messinkiholkkiin. Veivaa pari kierrosta käämiä käsin ja survaise sitten kone käyntiin. Käämilankarullalle on hyvä tehdä jonkin sortin teline, jossa se saa pyöriä vapaasti. Ohjaa käämiä toisella kädellä ja käytä konetta toisella.
Koeta jakaa lankaa kelalle tasaisesti, mutta ei "konemaisesti". Jos olet joskus puolannut ompelukoneella, homman idea pitäisi olla selvillä. Pidä lankaa mahdollisimman tiukalla, mutta varo samalla katkaisemasta sitä. Mikäli lanka katkeaa, tinaa päät yhteen ja jatka. Kun käämiä on mielestäsi tarpeeksi, juota loppupää vapaaseen holkkiin ja kiinnitä siihen myös johdin ( valkoinen ). Juota toinen johdin alkupään holkkiin ( musta ).
Kelan päälle voi taas pyöräyttää pari kierrosta teippiä tai sulattaa vahaa esim. parafiinia. Jos et käytä napapaloina alnicoa, kiinnitä mitkätahansamagneettipalat napojen alapinnalle. Humbuckerin saat tehtyä kytkemällä sarjaan kaksi vastakkaisessa vaiheessa olevaa kelaa. Teippaa mikit yhteen, kolvaa kytkennät ja kiinnitä yhteinen magneetti alapuolelle. Humbuckeri on yleensä melko häiriötön, johtuen juuri kelojen vastakkaisista vaiheista.
Mikrofonin tekeminen onnistuu ekakertalaiseltakin helposti, mutta vasta kokemus opettaa, miten mikistä saa HYVÄN. Soundiin vaikuttaa niin moni asia.
Matti Nevalaisen ohje
aloittelevalle mikrofonin tekijälle:
- Kakskytä
vuotta epätoivoista veivaamista, niin kyllä se siitä, nääs!
http://www.mbnet.fi/koti/sarza66
