Kitaran säädöt
Kitara on puurakenteensa ansiosta herkkä peli. Suomessa ilmasto-olosuhteet ovat sellaiset, että suurimmat vaikutukset ajoittuvat kevääseen ja syksyyn. Sähkökitara ei ole niin herkkä kosteudenvaihteluille, kuin akustinen soittopeli, mutta silti perussäädöt kannattaa tarkistella säännöllisesti pari kertaa vuodessa. Jos et ole aktiivimuusikko, jolta kuluu pari kielisettiä viikossa, kannattaa uudet kielet vaihtaa edes keväällä ja syksyllä säätöjen yhteydessä, sillä vanhat likaiset, syöpyneet ja venyneet kielet eivät anna luotettavaa tulosta.
Kaula
Ensteks tsekataan kaula. Kielten vetohan luonnollisesti pyrkii vääntämään kaulaa notkolle. Tämän takia kaulan sisään on yleensä laitettu kaularauta, jota kiristämällä saadaan mutkalla oleva kaula pakotettua suoristumaan.
Kaulan liiallinen notkous selviää, kun painat kielen kiinni samanaikaisesti sekä ensimmäiseen, että XV-nauhaan. Jos kielet koskettavat nyt kaikkia välissä olevia nauhoja, on kaula suora. Jos kieli jää irti välissä olevista nauhoista, notko on syvin VI- ja VII-nauhan paikkeilla, kaularautaa pitää kiristää. Joidenkin mielestä kaulassa pitääkin olla pienen pieni notko, kun taas toisten mielestä sen pitää olla aivan suora. Makuasia!
Varo kuitenkin kiristämästä liikaa, sillä liian tiukka rauta vetää kaulan mutkalle väärään suuntaan. Jos jollekin sattuisi olemaan epäselvää, kumpaan suuntaan pitäisi vääntää, niin myötäpäivään kiristyy ja vatapäivään löystyy, aivan kuin muutkin ruuvit ja vaikkapa pullonkorkit.
Kielten korkeus ja nauhat
Kielten korkeus otelaudasta on makuasia, mutta nyrkkisääntönä on, että mikäli kielet ovat luontevasti soitettavissa koko kaulan alueella, eivätkä särise kohtuuttomasti nauhoja vasten, on korkeus luultavasti kohdallaan. Muista, että yläsatulan korkeus vaikuttaa myös asiaan. Teräskielisessä kitarassa kielen korkeus XII-nauhan kohdalta on yleensä diskanttikielillä n. 2,5 mm ja bassokielillä 3,2 mm.
Intonaatio
Tallapalojen säätöön tarvitaan viritysmittari ja säätöruuveihin sopiva ruuvari tai kuusiokoloavain. Ensin viritetään mittarin avulla kaikki vapaana soivat kielet. Sitten käydään jokainen kieli läpi yksitellen: soitetaan huiluääni XII-nauhalta ja verrataan mittarilla sävelkorkeutta samalta nauhalta alaspainetun kielen antamaan tulokseen. Jos säädöt on OK, molemmat äänet soivat samalla korkeudella.
Mikäli alaspainettu ääni on korkeampi, kuin huiluääni, on tallapalaa siirrettävä kauemmaksi, jolloin kielen soiva mitta pitenee.
Mikäli taas huiluääni on korkeampi, on kielen soivaa mittaa lyhennettävä ja tallapalaa siirrettävä lähemmäs.
Säätöjen jälkeen kitaran pitäisi soida suhteellisen puhtaasti koko kaulan alueelta. Mikäli se soi puhtaasti vain tietyllä kaulan alueella, on syytä epäillä yläsatulan kulumavikaa. Jos kieli on kuluttanut satulan uraan harjanteen, joka kantaa kieltä jostain yksittäisestä kohdasta, ei satulan ja nauhojen välinen etäisyys enää pidä paikkaansa, eikä kieltä saa puhtaaseen vireeseen. Oikeaoppisesti viilattu satulaura noudattaa samaa kulmaa, jossa kielet kääntyvät viritinkoneistolle.
