ALOITUSSIVULLE

Kuka minä olen? Alkusanat Kysyin tämän kysymyksen itseltäni olettaen, että joku olisi kiinostunut tietämään näiden sivujen tekijästä, eli minusta, joitain taustatietoja. Pahaa aavistamattomana ryhdyin laatimaan lyhyttä ja ytimekästä sepususta itsestäni. Alku sujuikin ihan oletetusti, eli kankeasti ja miettimällä miettien, että mitä itsestäni oikein sanoisin. Mutta sitten päässäni naksahti eikä kirjoittamisesta meinannut tulla loppua ollenkaan! Mutta, ei hätää, säilöin kaikki nämä ylimääräiset jutut , joten niitä ei ole kenenkään pakko lukea.

Valokuva-albumi

3.2.2002

Tänään, tässä ja nyt (huom! Päivitetyt kuulumiset alempana tällä sivulla)

Olen tänään sunnuntai-iltana 3.helmikuuta vuonna 2002 kolmenkymmenenviiden ikävuoden paremmalla puolella ja omasta mielestäni nuorekas; ainakin henkisesti. Raameiltani en ole mikään luuviulu vaan olen saanut kasattua luustoni ympärille punaista lihaa - ja näin vanhemmiten vähän myös sitä ikuisempaakin pehmustetta. Nuorempana olin, voisi melkein sanoa, aktiiviurheilija, mutta työn ja sen aiheuttaman yleisen raihnaisuuden ( lue:laiskuuden ) seurauksena, kaikki liikuntaharrastukseni jäivät pois. Olen kuitenkin vakaasti päättänyt aloittaa rapistuneen kuntoni tehokohennuksen ja muuttaa koko elämäntapani liikunnallisemmaksi. Maksoin vuosimaksun kuntosalille ja aion käydä siellä ainakin kolmasti viikossa! Kyllä se tästä...

Ylioppilaaksi kirjoitin vuonna -85 Oriveden lukiosta ja sen jälkeen hain OKL:ään Hämeenlinnaan, pääsemättä edes karsintoihin. Tein luokanopettajan viransijaisuuksia vuoden ja yritin uudestaan. Tällä kertaa pääsin karsintoihin asti, mutta eipä piisanneet pisteet vieläkään. Jatkoin kuitenkin viransijaisuuksia puolisen vuotta, kunnes hain töihin kenkätehtaaseen. Lopulta päädyin erikoismaalari-linjalle Valkeakosken Ammattikouluun. Valmistuin maalariksi -89.

Olen ollut maalausalan yrittäjänä viimeiset kymmenen vuotta, mutta nyt on tullut aika vaihtaa alaa. Työstressi ja alan epävarmat tulevaisuuden näkymät yhdessä terveyden jatkuvan heikkenemisen kanssa saivat minut hyppäämään tuntemattomaan. Minä ja yhtiökumppanini lopetimme yritystoiminnan viime syksynä. Huom! viereisessä kuvassa oleva koira ei ole tämä mainitsemani yhtioökumppani!

Jos sinulla on jotain kysyttävää remonttiasioista, niin vastaan mielelläni, jos osaan. Klikkaa kuvaa ja mailaa kysymyksesi ! Apua voit löytää myös Tikkurilan sivuilta.

Olen ollut nyt pari kuukautta työttömänä ( 3.2.2002 ). Vartoilen opiskelupaikkaa ja väsään näitä kotisivuja. Haluaisin opiskella mitä tahansa tietokoneisiin liittyvää. Olen nimittäin saanut bittikärpäsen pureman jo vuosia sitten ja tauti on nyt edennyt sellaiseen pisteeseen, että tältä alalta on ammatti saatava!

Töitä teen ahkerasti, mutta oman huushollin hoito on välillä hieman retuperällä. Ruuanlaitto ja leipominen eivät kuulu vahvimpiin aloihini. Saan kuulemma teevedenkin palamaan pohjaan. Viimeaikoina olen kyllä hieman yrittänyt opetella niitäkin taitoja. Vasara tuntuu sopivan käteeni paljon paremmin. Sitä sanoi jo ala-asteen käsityön opettaja, kun virkkaamien ei ottanut oikein sujuakseen. Neulomisesta olen oppinut pitämään ja tykkään suunnitella villapaidat itse. Tosin niitä on vasta kaksi valmiina, joista toinen on päälläni yläkuvassa. Lähes kaiki kodin remonttihommat ovat sujuneet ilman ulkopuolista työvoimaa. Enkä ole paljon autoanikaan pikkuasioiden takia huollossa käyttänyt.

Harrastan kaikenlaista puuhastelua tietokoneella, lukemista, kitaran soittoa ja tietokonemusisointia, rakentelua ja näpräystä, kuntosalilla käyntiä, sienestystä ym.

Asustelen hurttani kanssa pienessä mökissäni metsän keskellä Pirkanmaan pohjoiskolkassa 50:n km päässä Tampereelta - nääs. Kotikyläni on nimeltään Eräjärvi. Paikkana tämä "Ertsilä" on luontoihmiselle mannaa. Längelmävesi pitelee meitä kainalossaan ja kirkon takana välkehtii itse Eräjärvi. Voinet jo päätellä tässä vaiheessa, että sisälläni asuu pieni juntti, eikä minusta koskaan voi tulla cityihmistä. Olen kyllä asunut yhden kesän kaupungissa ja ne olivat elämäni traumaattisimmat kaksi kuukautta. EI KOSKAAN ENÄÄ!

26.10.2002

Joo... aika on taas vierähtäny ja talvi tekee tuloaan. Viimekesä ja koko syksy meni töitä paiskiessa ja selkä meni aika huonoon kuntoon. Kävely, seisominen ja välillä jopa istuminen oli mahdotonta. Koko kesänä en pystynyt edes leikkaamaan nurmikkoa. Sienestämistä en voinut kuvitellakaan. Työpäivän jälkeen ainoa vaihtoehto oli olla makuullaan. Uimassa kyllä kävin usein, vaikka sekin vihloi selässä.

Nyt olen ollut neljä viikkoa kursseilla. Suoritan tietojenkäsittelyn a-ajokorttitutkinnon, koska se tuntuu olevan välttämättömyys jatkokoulutusta ajatellen. Ja säästyypähän pari kuukautta 500-päivistä!

Lääkärissäkin päätin vihdoin käydä selkäni takia, nyt kun on aikaa. Taitaa kyllä olla turhaa, mutta ehkä sitä saa joskus hoitoa, kun tarpeeksi monta kertaa käy valittamassa. ;-)

Palataan asiaan, kun on taas uutta kerrottavaa...

3.9.2003

Huhhahhei! ja humman mmm....jne. Mihkäs se vuosi katos? Ompahan tapahtunut paljon, sitten viimesyksyn.

Kävin siis viime lokakuussa vähän lääkärissä valittamassa selkäsärkyä ja siitäpä se vasta rumba alkoikin. Lääkäriltä fysioterapeutille ja sieltä taas lääkärille, joka laittoi lähetteen fysiatrian erikoislääkärille ja fysiatrilta takaisin fysioterapeutille ja kun ei mikään tuntunut auttavan, niin ei muuta, kuin takasin lähtöruutuun, eli omalääkärin vastaanotolle. kun ei parin kuukauden sairaslomakaan tuonut helpotusta asiaan, sain vihdoin lähetteen magneettikuviin 5 kuukauden lääkärissäramppaamisen jälkeen. Vihdoinkin löytyi kivulle syy ja diagnoosi: L 3-4-välin vasemman puolen fasettinivelessä artroosi /sekundaariartroosi-muutokset. Suomeksi sanottuna jonkinlainen nivel- ja pehmytkudosrappeuma.

Okei..mitäs nyt pitäis tehdä, kyselin taas lääkärin vastaanotolla. Ei voitu tehdä mitään! Kipulääkkeitä vaan. Maalarin hommia en enää voinut ottaa vastaan. Ei muuta, kuin B-lausuntoa metsästämään. Ja niin sitten teinkin. Monta mutkaa oli matkassa siinäkin rumbassa, mutta se on jo toinen juttu se. Jokatapauksessa sain, kuin sainkin B-lausunnon, kuntoutustukipäätöksen ja opiskelupaikan (jopa kaksikin: hylkäsin datanomikoulutuksen, koska olisin joutunut käymään kolme vuotta Tampereen kauppaoppilaitoksella vanhalla Toijotan louskullani)!

Ja nyt olen siis onnellinen opiskelija oman kunnan "amitsussa", joka on hienommin sanottuna Pohjois-Pirkanmaan Ammatti-Instituutti (oikea nimi on kyllä Koulutusinstituutti. kts: palautesivu), Oriveden yksikkö - WAU!..että oikeen instituutti..=) Minusta tulee suunnitteluassistentti, toivottavasti. Tietokonehommia siis, niin kuin halusinkin. Ja voi pojat, että on sitten mukavata olla koulussa taas. 15 vuotta työelämässä nostaa kummasti opiskelumotivaatota. Työssä käydessäni, jouduin heräämään kuuden kanttiin aamulla, sikälimikäli, kun työmaa oli suurinpiirtein Oriveden, Juupajoen tai Längelmäen rajojen sisäpuolella. Tampere-, Ruovesi- ja Mänttä-aamuisin herätys oli julmasti jo viiden korvilla. Mutta nyt saa nukkua ruhtinaallisesti jopa seitsämään!

Ja viimeinen silaus tämän etuoikeutetun opiskelijaelämän kermakakun pintaan on ilmainen kouluruokailu. Ajatella, että sitä saa joka päivä lämpimän aterian säännölliseen aikaan ja vielä ILMAISEKSI! Eikä siinä vielä kaikki... Ruoka on joka päivä eri sorttimenttaalia. Eli ei niin, että yksi viikko makkarasoppaa ja toinen viikko jotain muuta lämmitettyä. Kouluruoka on erittäin vaihtelevaa (salaattejakin on montaa sorttia päivittäin), hyvänmakuista ja sitä saa syödä mahan täydeltä. Ja niin minä totisesti teenkin!!! Koko rahan (siis yhteiskunnan rahan) edestä. Että anteeksi vaan... Olkaa vaan kateellsia...

Voisinpa heittäytyä vaikkapa ikuiseksi opiskelijaksi.. Vaan kun ei kehtoo... No, pari seuraavaa vuotta on näiden puitteiden osalta kuitenkin nyt kunnossa. Aivan toinen juttu onkin se, pystyykö jo aikaa sitten lahoamisprosessinsa alkanut päänuppini omaksumaan uusia asioita vaaditussa tahdissa, vai putoanko niin sanotusti kelkasta. Entäs, jos saankin kokeista pelkkiä nollia ja ykkösiä? No, ei kai ykköset ja nollat niin pahoja tällä alalla ole... Itseasiassa, nehän ovat suorastaan välttämättömiä! =)

Palataan... 10000101 00001001 01011010 11010100 01011111 01010101 00101110

PS. Meillä on muuten mukavat opetkin... kaiken kukkuraksi...

PS2. Mun ei tartte pyytää mutsilta nimmarii mun poissaolovihkoon... =)

9.11.2004

Ja taas sitä menee elämä semmosta haipakkaa, ettei tahdo vanha enää perässä pysyä...
Koulunkäynti jatkuu.. Kesän olin työharjoittelussa oman kaupungin teknisellä osastolla. Piirtelin rakennusten pohjakuvia, julkisivuja ja asemakaavoja AutoCADilla. Ihan mukavata hommaa, ei siinä mitään. Nyt päntätään sähkötekniikkaa ja koneautomaatiota... Veri intresting! Palaan asiaan paremmalla ajalla.. Hyvää joulunalusaikaa kaikille sivuilla kävijöille!

Siinä oli lyhyt oppimäärä aiheesta Kuka minä olen. Ja, jos tässä oli enemmänkin kuin tarpeeksi tietoa Sinulle, niin hyvä, voit nyt vaihtaa sivua.

Uteliaammat voivat kurkistaa :n puolelle.

sarza66@mbnet.fi

koti.mbnet.fi/sarza66